Ihana toinen adventti

Juu, ihan oikeasti, Jouluun ei ole kovin pitkästi enää...

Ajattelin kääräistä muutaman pikkupaketin, ennen töihin lähtöä...Mulla kun on kodarissa ihan oma askartelupöytä....

No, ehkä käärin ne paketit kun tulen töistä :)

Bongasin pari päivää sitten jutun Iltalehdestä:

Näistä asioista tiedät olevasi kissanomistaja

Tunnet jatkuvasti tarvetta alleviivata, ettet ole viillellyt käsivarsiasi itse.

Jatkuva karvojen nyppiminen vaatteista on sinulle yhtä alitajuntaista kuin hengittäminen.

Et koskaan taittele hyvää pahvilaatikkoa suoraan pahvinkeräykseen.

Et enää edes hätkähdä herätessäsi keskellä yötä siihen, että joku nuolee naamaasi.

Olet lopettanut sanomalehtien tilaamisen, koska niiden lukemisesta ei yksinkertaisesti tule mitään.

Itse asiassa koko lukemisharrastuksesi on romahtanut. Joskus saatat salaa vilkaista almanakkaa.

Käsitöiden suhteen olet jo luovuttanut kokonaan.

Olet myös oppinut, ettei tietokoneelle jätetä koskaan auki mitään tärkeää.

Et enää osta lasisia koristeita joulukuuseen. Etkä mitään muutakaan helposti särkyvää mihinkään.

Sinulle on ihan normaalia, että asunnossasi on hiekkaa pitkin lattioita ympäri vuoden.

Jos et vielä ole vaihtanut tapettia puolipaneeliin, harkitset sitä vakavasti.

Olet jo hyväksynyt, että leppoisa silittelyhetki saattaa koska tahansa kääntyä rajuksi pahoinpitelyksi.

Pelkäät lemmikkisi sairastumista myös siksi, että sitten sitä pitäisi yrittää lääkitä.

Et huolestu, jos lintu lentää vahingossa sisään ikkunasta. Joku muu hoitaa asian kyllä.

Käyt nukkumaan hankalasti tikkusuorana vuoteen laidalle, koska kissa tuhisee niin söpösti keskellä sänkyä.

Suonenvetokaan ei saa sinua nousemaan sohvalta, jos kissaystäväsi on käynyt hurisemaan ihanan lämpöisenä kainaloosi.

Hommaat intoa puhkuen kotiisi kiipeilypuu-hökötyksen, maksoi mitä maksoi.

...vain huomataksesi, että kissasi ei katso siihen päinkään. Sen sijaan tyhjä vessapaperirulla tai pöydälle lojumaan jäänyt mittanauha on parasta maailmassa.

Saat joka aamu tuntea syyllisyyttä lähtiessäsi töihin. Vetinen katse pysyy mielessäsi pitkälle iltapäivään. Tosiasiassa kissasi ryhtyi heti oven sulkeutumisen jälkeen nuolemaan keskittyneesti takapuoltaan.

Olet usein väsynyt, koska kissasi tapaa ilmoittaa nälästään siinä neljän aikaan aamuyöllä. Kun olet kompastellut hereille ja täyttänyt oman kotikuninkaallisesi ruokakupin kalleimmalla kissanherkulla, ruokaa käydään vain nuuhkaisemassa.

Sinulle ei ole homma eikä mikään korjailla tämän tästä pieniä oksennuksia ympäri asuntoasi. Mutta miksi aina matolle?

Saatat itse kutsua murustasi sellaisilla hellittelynimillä kuin "Saatanan kätyri", mutta jos joku muu erehtyy tekemään saman, hän ei ole enää tervetullut kotiisi.

Olet täysin tottunut siihen, että sinua tuijotetaan koko ajan.

Huomaat aina välillä haaveilevasi siitä, että kunpa voisit itsekin olla kissa. Voisit vain nukkua ja syödä, eikä kukaan vaatisi sinulta mitään. Onko muka olemassa parempaa?

Vaikka katti kaataisi telkkarin, repisi verhot alas ja pudottaisi kukkamaljakon lattialle, sen ei tarvitse kuin katsoa sinua silmiin, kallistaa päätään ja sanoa "mau" ja olet valmis antamaan kaiken anteeksi. 

Niin paikkaansa pitävä juttu!

Ihanaa kakkosadventtia teille ihanat!

-Pia- 


Ja psssssssssssst
klikkaa tästä, siellä on kiva Jouluarvonta!